Kissanviiksi

Facebookin eräässä käsityö- ryhmässä puhuttiin paikasta,

joka sai minussa oivalluksen heräämään..

..mähän taidan tietää tuon paikan,

eikä sinne ole edes kovin pitkä matka meiltä..

Niinpä sitten muiden asioiden ohella läksin 

Haminan Neuvottomassa sijaitsevaan Kissanviikseen,

kotisivunsa löytyvät täältä:

www.kissanviiksi.fi/

Paikka itsessään on ulkoapäin aika huomaamaton,

mutta myönnän että sisälle astuttuani jäin seisomaan ovensuuhun 

suu auki ihmetellen, enkä tiennyt mihin suuntaan katsoisin..

Tavaraa on ja paljon.

Annan kuvien puhua puolestaan:

Tämä seuraava kuva on muuten sieltä oven suulta,

johon jäin suu auki ihmettelemään:

Novitaa en täällä ainakaan nähnyt,

ja omistajan kanssa juteltuani sain tietää että paljon tavaraa tulee ulkomailta,

sekä kotimaisista muista tehtaista suoraan. 

Erityisesti itseäni kiinnostivat nuo lauantait jolloin tuolla paikassa olisi mahdollista tulla tekemään huovutustöitä neljän euron (plus tietysti materiaalit) hinnalla. Lisäksi tuolla on pidempi huovutuskurssi alkamassa kohtapuoliin. Sekin kiinnosti, sillä aiemmat ovat huovutukset ovat pesukoneessa huovutettuja. 

Ja mitä itselle sitten tarttui..?

Ei lankoja tällä kertaa, niitä alkaa olla ihan riittävästi ehkä jopa jouluun asti, joululahjalangatkin on jo oikeastaan ostettuna (ja kuten yleensä, olen myös onnistunut aloittamaan montaa yhtä aikaa) .. mutta löysin tosi söpöjä puikkoja sieltä, joita piti tietysti heti kotona päästä kokeilemaan.. Tulollaan on siis bambu-langasta tiskirätti..

p.s. hinnoista lisään vielä sen verran, että ei tämä paikka mikään Karnaluks ole, mutta ei myöskään mitenkään ylihinnoiteltu mielestäni. Esim. osa matonkuteista oli jossen nyt ihan väärin katsonut, niin 4,5 euroa / kilolta.

Hääsomistukset

Nyt ne sitten oli

eli ne HÄÄT

jonne tein keramiikka sydämiä ja nuotteja

virkattuja sydämiä

muotoilin vinyylilevyjä

ja monenlaista muutakin..

.. nyt joudun karsimaan jonkun verran kuvia

kun hääparin kuvia ja nimiä oli joka paikassa

enkä nyt viitsi heiltä kysellä

(ovat häämatkalla)

saako tänne laittaa

joten hieman karsitut kuvat blogiin..

Kuvissa pöydät eivät ole vielä valmiina,

vaan kattaminen tehtiin vasta seuraavana päivänä.

Huomasin että nuo virkatut sydämet katossa eivät näy valokuvassa

ollenkaan samalla lailla kuin ne näkyivät luonnossa,

ne oli musta tosi onnistunut juttu!

Ne on nyt ohi,

ja kivaa oli.

Jalat on vieläkin tanssimisesta kipeät,

korkkarit on ihania mutta kirottuja..

Seuraavaksi sitten muihin juttuihin...

..pari joululahjaa on jo puikoilla

ja koukussa ;-) 

Operaatio hääauto

Operaatio Hääauto alkaa säilyketölkkien liottamisella...

...ja jatkuu tyllin ja virkattujen sydänten kanssa leikkimisellä...

..seuraavaksi onkin vuorossa hieman sanoja takaikkunaan..

Tälläinen siitä sitten tuli: 

Käytön jälkeen: 

Sormustyyny (tai sormustyynyt)

Kuinka usein pääsee tekemään sormustyynyn?

Itseäni rupesi ajatus innostamaan,

vaikken mikään ompelija olekaan.

Morsio oli sitä mieltä että rasiakin kelpaisi,

mutta toki jos multa sellainen tulisi niin hienohan se olisi.

(kai)

Joten läksin puuhaan ihan ilman paineita,

tekemään yksinkertaista sormustyynyä..

Tälläinen siitä tuli:

Tuota viimeistä sivua ommellessani kiinni

manasin alkavaa ikänäköäni,

sekä sitä että tikit eivät ole kovin kauniita..

..ja mietin että oishan tän voinut tehdä virkkamallakin,

koko tyynyn..

Ja muistin että hei, mä olen tehnyt!

Alakerrassa oli valmiina pussitettuna

pari sataa sydäntä..

..muutama isokin!

Joten tuumasta toimeen:

Hääpari saa valita ottaako

a) ommellun

b) virkatun

c) kaupan rasian

Tää oli KIVAA!

p.s. sormukset omia rekvisiitta sormuksia

Hääkakun koriste ja hemmetin cernit- massa

Hankin tohkeissani Cernit- massaa,

halusin näet kokeilla tehdä hääkakun koristeen.

Minulla ei ollut mielessänikään,

etten saisi aikaiseksi ihan kivaa mini-morsiusparia.

Se vain jännitti, että saanko näköiset..

..tätä hieman morsiammellekin vihjaisin,

että jännittää..

Morsiuspari suurielkeisesti ilmaisi

että ei sen niin väliä ole,

se on nyt pääsia että se uniikki

ja ihan heille tehty iki oma.

*hmmm..*

Olen siis tehnyt keramiikkaa vuosia,

savi on tuttu materiaali,

enkä olettanut Cernitin siitä kovin eroavan..

..väärässäpä olin!

Istuin keittiön pöydän ääressä,

valmiina ja innoissani,

esillä morsiuspari hääpukujen kuvat,

morsiammen kaupauksestakin oli kuva...

... ja massa ei vain suostunut leikkimään mun kanssa!

Se oli kovaa vaikka kuinka venyttelin ja vanuttelin,

halkeili ja murustui.

Munkin suu meni mutruun..

Lopulta kokeilin eräässä ohjeessa ollutta vinkkiä lämmittää massaa uunissa.

Lämmitin ja lämmitin ja välillä kokeilin,

eikä massa tuntunut muuttuvan miksikään.

Murustui ja halkeili..

..ja jossakin vaiheessa tajusin massan olleen uunissa jo 

IHAN LIIAN KAUAN

eli se oli menettänyt muotoiltavuutensa.

KELE!

Tälläisiä kovia nykeröitä mulla vaan oli:

Peli oli menetetty,

siellä oli kaikki ihon värisetkin.

Haikeana siivosin morsiusparin valokuvat pois

ja meinasin heittää koko massan roskiin..

..kunnes satuin katsomaan muutamaa vinyylilevyä,

joita oli taivutellut tänään häihin kukkapurkeiksi..

..ja sain idean..

..sillä mustaa ja valkoista oli vielä..

Aloin tekemään vinyylilevyä,

siihenhän voisi keskelle liimata vaikka

saman valokuvan joka oli morsiusparista hääkutsussa..!

Eipä ollut sekään helppoa,

ilmeisesti käsittelin cernitiä kuin savea,

mutta ne ovat kuin ovatkin eri materiaali.

Lisäksi kädet olivat väsyneet ja edelleen massa oli kovaa.

Siis oikeasti KOVAA.

Ja sain IDEAN kokeilla vesihaudutusta..

Tiskialtaaseen niin kuumaa vettä kun hanasta tuli,

cernit massa pussiin ja pussi veteen pariksi minuutiksi..

..TOIMII..!

Nyt alkoi onnistumaan, kun massa oli pehmeää ja muotoiltavaa..

Tosin lopputulos ei ole niin ihmeellinen kuin miksi sen suunnittelin..

Hengittäkää nyt rauhallisesti ennen kuin katsotte kuvaa..

..miehenkin mielestä se näyttää ennemminkin laku-rullalta,

kuin vinyylilevyltä..

Pitänee linkata tää postaus morsiusparille,

jotta voivat rientää kauppaan ostamaan jotakin kakkunsa päälle..

Seuraavat kuvat "edestä ja takaa",

eli aika samanlainen on molemmilta puolilta..

Kämmitty mikä kämmitty!

*Ikinä enää Cernittiä*

Operaatio vinyylilevyt

Tilauksesta

hyvälle ystävälleni

niihin häihin joita olen jo puuhannut jonkin aikaa..

Näistä on tulossa kukille purkkeja..

Tyyli on tämä:

Näitä on tullut tehtyä aiemminkin:

http://leenanlumous.blogspot.fi/2013/04/vinyyleita-ja-isoaidinnelioita.html

Reilut parikymmentä..

..aikaa meni noin kolme tuntia.

Pitikin alkaa puuhaan päivänä

jolloin varjossa on 32 astetta.

Toisaalta,

tiedänpä että hikirauhaset toimii..

Jokainen on oma yksilönsä..

..ja kivaahan tämä oli jälleen kerran...

..vinyylistä kun ei koskaan tiedä,

mihin suuntaan se haluaa tällä kertaa taipua..

..auttaa ja suostutella voi,

mutta jokainen on silti oma yksilönsä.

Uniikki ja ainutlaatuinen kuten morsian.

(..okei, sulhanen myös.. )

Kolmiohuivi syksyksi

Syksy alkoi jo olla minussa,

vaikka ulkona oli helle ja aurinko..

..tämä valmistui eilen illalla

ja tänään satoi ja on pilvistä.

Vaikka on vielä lämmintä,

niin sisäinen tieto syksyn tulosta on jo.

Sillä niin kaipasin syksyisiä värejä,

jotakin suojaavaa ja kaunista..

Polku Paprika,

nämä värit lumosivat minut

juuri tässä kohdassa...

Tätä oli ihana tehdä,

sehän valmistui melkein kuin itsestään..

Pari pientä isoäidin neliötä,

ne on tulossa mun kenkiin kiinni.

Parilla pistolla saapikkaiden reunaan..

..jotta on oman näköistä..

Tästä huonosta kuvasta näkee, 

miten iso huivista tuli..

..selästä melkein polviin asti..

Lämmittää takuulla!

Langan tiedot itselle muistiin:

Neljästä kerästä jäi jäljelle

kolme pienen pientä kerästä..

Jo alkaa joululahjatkin olemaan mielessä..

langat on valmiina, 

vain se täydellinen malli puuttuu..

...koepalasia on jo..

..mutta ensin on vielä häätouhuja,

ja tekemistä niiden tiimoilta..